Suomessa hautajaiset koostuvat perinteisesti kahdesta osasta: siunaustilaisuudesta ja muistotilaisuudesta. Siunaustilaisuus on uskonnollinen seremonia, joka toimitetaan vainajan toiveiden ja uskonnollisen vakaumuksen mukaan riippumatta siitä, mitä omaiset ovat mieltä. Näissä ovat läsnä usein pappi, kanttori ja suntio, joiden tehtävä on johtaa seremoniaa. Muistotilaisuus on vapaampi ja siinä omaisilla on suurempi rooli.
Muistotilaisuudessa järjestään monenlaista ohjelmaa: luetaan adresseja, lauletaan yhteislauluja tai pidetään puheita. Lisäksi jossain vaiheessa myös syödään jotakin. Tämä saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta ennakko-oletuksena on, että hautajaisissa on tarjolla ruokaa. Ja koska siunaustilaisuus alkaa usein keskipäivän aikoihin, on muistotilaisuudessa puolestaan tarjolla lounas.
Mikäli olet epävarma, kannattaa kääntyä hautaustoimiston puoleen. Niillä on melko lailla samat palvelut riippumatta siitä, onko hautaustoimisto turkulainen tai vaikkapa inarilainen. Hautaustoimistoilla on usein myös hyvä tietämys paikallisista pitopalvelupaikoista ja siitä, millaista ruokaa niissä on tarjolla. Isommissa kaupungeissa on useampia palveluntarjoajia, joten kannattaa googlettaa etukäteen esimerkiksi “hautaustoimisto turku” ja selvittää, mistä saa juuri sellaiset hautajaiset kuin itse haluaa. Hautaustoimistoja löytyy keskeisiltä paikoilta monista kaupungeista, kuten Turku, joten niiden luona on myös helppo mennä käymään.
Mitä varata ruuaksi?
Perinteisesti hautajaisten tarjoilu on melko vaatimatonta eikä alkoholia ole tarjolla lainkaan. Muistotilaisuus voidaan pitää vaikkapa seurakuntatalolla tai sitten jossakin pitopalvelun paikassa. Monet yhdistykset tai yritykset tarjoavat tilojaan tähän, kun tuot esille, että kyseessä on muistotilaisuus. Seurakunnat tarjoavat monesti seurakuntataloja ilmaiseksi tai hyvin edullisesti seurakuntien jäsenille. Niihin on myös perinteisesti helppo tulla.
Ruoka kannattaa valita siten, että sitä on helppo syödä eikä sen tarvitse olla mitenkään erityisen hulppeaa. Monesti surevilla omaisilla ei edes ole kovinkaan kova nälkä, mutta syödä pitää kuitenkin, että jaksaa. Kevyt lounas ei ole siis mitään kitsastelua. Ennen lounasta ja sen jälkeen luetaan usein myös adresseja ja pidetään puheita, joten lounaaksi ei kannata varata mitään erityisen täyttävää; riittää, että nälkä lähtee.
Itse ruuan lisäksi kannattaa myös tarjota leipää tai muuta pientä suolaista, jolla varmistetaan, että kaikki pystyvät syömään edes jotain. Perinteisesti syömisen aikana ei pidetä puheita, eikä puheiden aikana syödä tai juoda, vaan kuunnellaan.
Lounaan jälkeen tarjoillaan usein myös kakkukahvit. Kakku saattaa kuulostaa hieman liian juhlalliselta, mutta jokin makea kuuluu suomalaiseen kahvipöytään, ja sen voi tarvittaessa korvata vaikkapa leivonnaisilla tai kekseillä.
Ruuan lisäksi kannattaa muistaa myös tilan sisustus. Tyypillisesti pöytäliinat ovat valkoisia ja pöydällä voi olla kynttilä. Tämä ei suinkaan ole pakollista, mutta ainakin vainajan kuvalla ja kynttilällä varustettu pieni pöytä mahdollisimman keskeisellä paikalla kuuluu hautajaiskulttuuriin. Tälle pöydälle voidaan asettaa esimerkiksi adressit, joita luetaan sovittuna aikana.
Vainajan toiveiden kunnioittaminen
Vainajan toiveet näkyvät myös usein muistotilaisuuden tarjonnassa ja siinä, missä tilaisuus järjestetään. Turku, joka on rannnikkokaupunki, nostaa esille usein kalaruokia ja kalakeitto on erinomainen lounasvaihtoehto muistotilaisuudessa, kun taas Itä-Suomessa painottuvat erilaiset laatikkoruuat.
Kuten jo sanottu, kakku ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, kun ollaan järjestämässä hautajaisia, mutta esimerkiksi sellaisen vainajan, joka oli aikoinaan kova leipomaan tai marjastamaan, hautajaisissa kakku on oikein hyvä vaihtoehto ja tapa tuoda esiin vainajan omaa persoonaa.
Muistotilaisuuden paikka kannattaa valita myös sen mukaan, missä vainaja itse olisi halunnut tilaisuuden järjestettävän. Suomalainen hautajaiskulttuuri on jo muutenkin melko koruton, joten ei ole ollenkaan poissuljettua tai ihmeellistä, että tilaisuus järjestettäisiin vaikkapa huoltoasemalla: jos se oli vainajalle tärkeä paikka, niin se on paras paikka menetetyn omaisen muisteluun.